YK:n ilmastonmuutoskonferenssi (COP28) päättyi joulukuussa sopimukseen, joka signaloi fossiilisista polttoaineista luopumista oikeudenmukaisella, järjestelmällisellä ja tasapuolisella tavalla. Tavoitteet ovat korkealla tämän kriittisen toimenpiteen nopeuttamiseksi tällä vuosikymmenellä. Hallituksia kehotetaan nopeuttamaan fossiilisista polttoaineista luopumista ja samalla vauhdittamaan maailmanlaajuisia pyrkimyksiä kohti nettonollapäästöisiä energiajärjestelmiä. Yksi sopimuksen keskeisistä elementeistä on uusiutuvan energian kapasiteetin kolminkertaistaminen ja energiatehokkuuden kaksinkertaistaminen maailmanlaajuisesti vuoteen 2030 mennessä. Päätökset ovat linjassa IEA:n Net Zero 2050 ‑skenaarion kanssa, joka näyttää maailmanlaajuiselle energiasektorille tien nettonollapäästöjen saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä.
Ilmaston lämpeneminen pyritään rajoittamaan 1,5 asteeseen erilaisilla toimilla, joiden myötä kasvihuonekaasupäästöjen odotetaan saavuttavan huippunsa jo tänä vuonna ja vähenevän 43 % vuoteen 2030 mennessä. Tässä on edistytty liian hitaasti – olemme tällä hetkellä kaukana Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamisesta. Nykytilanteen valossa ilmasto lämpenee 2,5–2,9 °C.
Seuraavien 1,5 vuoden aikana onkin tärkeää sopia siitä, miten fossiilisista polttoaineista luovutaan, miten kehittyneet maat voivat tukea kehittyviä maita ja miten löydetään konkreettiset ratkaisut. Odotukset ovat korkealla ajatellen ensi vuoden (2025) COP30-kokousta, johon mennessä maiden on laadittava 1,5 °C:n tavoitteen mukaiset päivitetyt ilmastosuunnitelmat. Tämä antaa myönteisen signaalin tulevaisuutta varten.
Ei yhtä yleispätevää ratkaisua
Mikään yksittäinen ratkaisu ei riitä vauhdittamaan energiatransitiota ja auttamaan yhteisten tavoitteiden saavuttamisessa. Tarvitsemme sen sijaan useita energiaratkaisuja, joista osa on jo olemassa ja osa odottaa vielä löytämistään.
Teknologiat, joita vaadittujen päästövähennysten saavuttaminen vuoteen 2030 mennessä edellyttää, ovat jo markkinoilla. Tarvitsemme kuitenkin merkittäviä investointeja ja samanaikaisesti on huolehdittava kysyntäpuolen maksukyvystä, jotta nämä teknologiat saadaan mahdollisimman laajalti käyttöön.
Vuonna 2050 lähes 50 % CO2-päästövähennyksistä pitäisi tulla teknologioista, jotka ovat vielä nykyisin demo- tai prototyyppivaiheessa. Jotta toivottuja tuloksia saataisiin mahdollisimman nopeasti, energiasektorilla tarvitaan mittavia investointeja ja panostuksia TK-työhön, joiden turvin voimme kehittää ja kaupallistaa skaalautuvia ja mullistavia innovaatioita.
Nykyiset vähäpäästöiset energiaratkaisut eivät välttämättä takaa skaalautuvuutta. Biopolttoaineiden tarjontaa rajoittaa kestävien syöttöaineiden saatavuus, kun taas vetypohjaisissa sähköpolttoaineissa rajoittava tekijä on hinta. Vähäpäästöisten sähköpolttoaineiden tuotanto on tällä hetkellä kallista, mutta toisaalta niiden ja fossiilisten polttoaineiden tuotannon nykyisen kustannuseron odotetaan kutistuvan merkittävästi vuoteen 2030 mennessä. Tärkein innovaatio energiatransition mahdollistamiseksi olisi sähkön varastointi teollisessa mittakaavassa.
Energiayhtiöiden on tartuttava haasteeseen uusien ratkaisujen etsimiseksi ja osoitettava johtajuutta omilla kunnianhimoisilla energiatransitio-ohjelmillaan.
Rajat ylittävää yhteistyötä ja solidaarisuutta tukeva sääntely
EU:ssa on maailman tiukin ilmastolainsäädäntö, joka on jo linjassa 1,5 asteen tavoitteen kanssa. EU:n kasvihuonekaasupäästöt ovat kuitenkin alle 10 % maailmanlaajuisista päästöistä. EU:n ilmastotavoitteena on vähentää alueen päästöjä 55 % seuraavan 6 vuoden aikana (vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 lähtötasosta). EU-maat laativat parhaillaan uutta lainsäädäntöä, jotta tavoite voidaan saavuttaa ja EU:sta voi tulla ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä.
Ilmastonmuutos ei pysähdy EU:n rajoille. Valitettavasti fossiilisen energian tuotantoon investoidaan edelleen, jotta voidaan vastata energian kasvavaan kysyntään nousevilla ja kehittyvillä markkinoilla. Näiden talouksien osuus on tällä hetkellä yli 95 % maailmanlaajuisten kasvihuonekaasupäästöjen kasvusta ja kaksi kolmasosaa maailman väestöstä, mutta vain viidennes maailmanlaajuisista investoinneista puhtaaseen energiaan ja vain kymmenesosa maailmanlaajuisesta varallisuudesta.
Trendin kääntämiseksi tarvitsemme maailmanlaajuista ilmastosääntelyä, joka mahdollistaa rajat ylittävät ja toimialojen väliset investoinnit kustannustehokkaimpiin tapoihin vähentää CO2-päästöjä. Näin EU:n jäsenmaat voisivat tukea kehittyviä maita fossiilisesta energiasta luopumisessa, vaikka energian kysyntä niissä kasvaa. Tarvitsemme siis aitoa globaalia solidaarisuutta rahoituksen kautta.
Globaalien energiamarkkinoiden uudistumisen nopeuttaminen
Energia-alalla työskentelee kaikkiaan yli 65 miljoonaa ihmistä, mikä oli ~2 % maailmanlaajuisesta työvoimasta vuonna 2019. Vuoteen 2030 mennessä voitaisiin luoda 85 miljoonaa energiatransitioon liittyvää uutta työpaikkaa. Osaavan työvoiman saamiseksi tarvitaan mittavia koulutusohjelmia ja toimia, jotka edistävät energiatransition työvoiman monimuotoisuutta ja osallisuutta.
Energiatransitio tarjoaa myös valtavasti potentiaalia työpaikkojen luomiseen nousevilla ja kehittyvillä markkinoilla. Kansainvälisen uusiutuvan energian viraston (IRENA) vuonna 2022 tekemän katsauksen mukaan energiasektorin työpaikkojen määrä voitaisiin kaksinkertaistaa energiatransitioon liittyvillä aloilla – esimerkiksi Afrikassa 10 miljoonasta 20 miljoonaan työpaikkaan vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi merkittävä osa nykyisistä fossiilisen energian työpaikoista voitaisiin siirtää uusiutuvan energian aloille.
Tiede systeemisen muutoksen ohjaajana
Nykyiset ilmastopoliittiset tavoitteet perustuvat suunnitelmiin, jotka on kuitenkin muunnettava konkreettisemmiksi ohjelmiksi ja toimenpiteiksi, jotta ne voidaan realisoida.
Energiatransitio koskee koko energiajärjestelmää. Sitä voidaan edistää innovaatioilla, kapasiteettia kehittämällä, yhteistyöllä sekä globaalin solidaarisuuden ja järkevän sääntelyn avulla. Koska jokainen toimenpide vaikuttaa viime kädessä koko energiajärjestelmään, toimet on suunniteltava huolellisesti, jotta yrityksen ja erehdyksen kautta ei päädytä hidastamaan kehitystä. Kaikkien toimenpiteiden on tähdättävä yhteiseen tavoitteeseen. Siksi tarvitsemme energia-alan tiedeyhteisöltä realistisen ja oikeassa järjestyksessä olevan toimintasuunnitelman, jossa huomioidaan kaikkien osapuolten, myös haavoittuvimpien, kantokyky. Meidän kaikkien on ymmärrettävä, ettei transitiota voida toteuttaa yhdessä yössä nappia painamalla.
Suunnitelman toteuttamiseen tarvitaan kaikkien sidosryhmien syvällistä yhteistyötä, jotta järjestelmätason muutokset voidaan toteuttaa oikea-aikaisesti ja kustannustehokkaasti yhteisymmärryksessä ja yhteisen etenemissuunnitelman avulla. Energiatransition on edettävä hyvässä järjestyksessä.
Voimme ratkaista haasteen vain, jos olemme valmiit vetämään yhtä köyttä. Sitoutuminen COP30-kokoukseen antaa meille toivoa tästä.