Velvoitteet ja standardit

Polttoaineiden laatuvaatimuksia on kolmen tasoisia:

1. lakisääteiset vaatimukset
2. laatustandardien vaatimukset 
3. markkinalähtöiset vaatimukset
    

Lakisääteiset vaatimukset ovat pakollisia ja viranomaisen valvomia ominaisuuksia. Lakisääteiset vaatimukset liittyvät lähinnä ihmisten terveyteen, luontoon sekä turvalliseen polttoaineiden varastointiin, kuljetukseen ja käsittelyyn.

Alle listatuissa direktiiveissä on määritelty energian säästötavoitteet, kestävän kehityksen kriteerit, polttonesteiden laatuvaatimukset ja niistä johdetut kansalliset tavoitteet ja lainsäädäntö.

Polttoaineiden laatudirektiivi (FQD, Fuel Quality Directive):

• Direktiivi 98/70/EY, voimaan 2000
• Direktiivi 2003/17/EY, voimaan 2005 
• Direktiivi 2009/30/EY, voimaan 2011, sis. kasvihuonekaasupäästöjen seurannan ja vähentämismekanismin.

Uusiutuvan energian käytön direktiivi (RED, Renewable Energy Directive):

• Direktiivi 2003/30/EY, voimaan 2005, liikenteen biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä
• Direktiivi 2009/28/EY, voimaan 2011, uusiutuvista lähteistä olevan energian käytön edistämisvelvoite

Pakokaasupäästövaatimusten myötä on syntynyt koko öljyalaa koskevia polttoaineiden laatuvaatimuksia eli standardeja, jotka ovat eräänlaisina sopimuksia. Alla luetellut EN-standardit on laadittu öljynjalostuksen ja laitevalmistajien yhteistyönä. Standardit ovat suosituksia, joiden käyttöä viranomaiset saattavat vaatia. Kansalliset lait menevät standardien ohi, mikäli jokin maa päättää vaatia standardia tiukempia tai sen ulkopuolisia ominaisuuksia.

• Diesel EN 590:2013
• Bensiini EN 228:2012
• Etanoli EN 15376:2014
• E85 CEN/TS 15293:2011
• Polttoöljy Kansallinen SFS 5968:2009
• Biokomponentit FAME: EN 14214:2014
• HVOCEN/TS 15940:2012 (tulossa EN 15940)

Markkinalähtöiset vaatimukset ylittävät standardin vaatimukset ja niillä sovitetaan laatu paikallisiin olosuhteisiin sopivaksi. Jakeluyhtiöt erottautuvat toisistaan omilla markkinalaaduillaan.

Biovelvoitelaki edellyttää, että markkinoilla on oltava biopolttoainetta.

Perustana:

1. Polttoaineiden laatudirektiivi (FQD, Fuel Quality Directive)
2. Uusiutuvan energian käytön direktiivi (RED, Renewable Energy Directive)

Direktiiveissä on määritelty:

• Energian säästötavoitteet
• Kestävän kehityksen kriteerit
• Polttonesteiden laatuvaatimukset ja niistä johdetut kansalliset tavoitteet ja lainsäädäntö

Biovelvoitelaki edellyttää, että markkinoilla on oltava biopolttoainetta. EU:ssa on asetettu sitova velvoite vuoteen 2020 mennessä nostaa bio-osuus 20 %:iin kaikesta energiasta ja bio-osuus 10 %:iin liikenteessä käytetystä energiasta (direktiivi 2009/28/EY). Suomi on asettanut EU:ta tiukemman tavoitteen uusiutuvan energian osuudelle liikenteessä ja tavoittelee 20 prosentin osuutta vuonna 2020.

Suomessa 95-oktaanisen bensiinin etanolipitoisuutta lisättiin vuoden 2011 alussa, jotta liikennepolttoaineisiin liittyvät biovelvoitteet voidaan täyttää. Bio-osuuden kasvattaminen nestemäisissä polttoaineissa on nopea ja edullinen tapa vähentää liikenteen hiilidioksidipäästöjä.

Bensiinin ja dieselöljyn verotus koostuu valmisteverosta eli polttoaineverosta sekä arvonlisäverosta.

Bioperäisten polttoaineiden lämpöarvot ja hiilidioksidipäästöt ovat pienemmät kuin fossiilisten polttoaineiden, joten biopolttoaineiden verotus on fossiilisia polttoaineita kevyempi. Toisin sanoen huoltoasemalla myytävässä bensiini- tai dieselpolttoainelitrassa on veroa sen mukaisesti, minkä verran se sisältää moottoribensiiniä tai dieselöljyä ja minkä verran erilaisia biokomponentteja.

Arvonlisävero on 24 % tuotteen arvonlisäverottomasta hinnasta. Arvonlisävero maksetaan polttoaineen koko hinnasta, myös hintaan sisältyvästä valmisteverosta.

Käyttövoimavero tai dieselvero on ajoneuvoverolain perusteella perittävän ajoneuvoveron osa, joka peritään niiltä, jotka eivät käytä ajoneuvonsa polttoaineena bensiiniä. Verolla halutaan tukea hyötyliikenteen polttoainekustannuksia. Tästä syystä dieselkäyttöisistä henkilöautoista maksetaan vuotuista käyttövoimaveroa tasapainottamaan polttoaineverojen eroa.

Miksi polttoainetta verotetaan?

Polttoaineverotusta käytetään Suomessa yleisesti verotusinstrumenttina, jonka avulla kerätään varoja yhteiskunnan toimintoihin.

Nestemäisten liikennepolttoaineiden verotus on ympäristöperusteista, ja veron määrä perustuu tuotteen energiasisältöön ja hiilidioksidipäästöihin. Liikenteen polttoaineilla myös lähipäästöt vaikuttavat verotasoon.