St1 aloitti bioetanolin tuotannon Kajaanissa vuonna 2017. St1:n Cellunolix®-biojalostusteknologiaan perustuva laitos käytti raaka-aineena sahanpurua. St1:n biojalostamon tavoitteena oli vahvistaa tuotantoprosessin tekninen toimivuus ja saavuttaa 10 miljoonan bioetanolilitran kaupallinen tuotanto vuodessa. Laitos ylsi kuitenkin parhaimmillaankin vain noin kolmasosaan tuosta määrästä. Tavoitteen saavuttaminen olisi edellyttänyt merkittäviä lisäinvestointeja biojalostamoon, mikä ei ollut kaupallisesti perusteltua. Biojalostamo suljettiin vuonna 2023 kannattamattomana. Vuonna 2024 alkaneet purkutyöt jatkuvat vuonna 2025.

St1:n biojalostamo Kajaanissa oli maailman ainoa kaupallinen etanolia tuottava laitos, joka käytti raaka-aineena sahanpurua. Sahanpuru hankittiin Kajaanista Renforsin Rannan yritysalueella toimivalta sahalta ja muilta paikallisilta sahoilta. Itse tuotanto perustui St1:n Cellunolix®-biojalostustekniikkaan, jossa yhdistyivät puunjalostuksessa käytetty esikäsittelytekniikka, kehittynyt entsymaattinen biokemia ja perinteiset etanolin tuotantotekniikat. Samaan tekniikkaan perustuvia biojalostamoita suunniteltiin perustettavaksi muihin Pohjoismaihin. Kajaanin biojalostamo toimi konseptin demolaitoksena. Se tuotti käyttöikänsä aikana 10 miljoonaa litraa etanolia, joilla saavutettiin yli 82 %:n päästövähennykset. Tehdas ja tuotantoketju työllistivät 20–30 henkilöä.

Kehittynyt etanolipolttoaine ja sivutuotteet

Sahanpurusta tuotettua etanolia käytettiin korkeaseosetanolipolttonesteenä (RE85) sekä bensiinin biokomponenttina vuosina 2017–2023. Lisäksi St1 valmisti ja myi absoluuttista etanolia käsihuuhteiden tuotantoon koronapandemian aikana.

Bioetanolin tuotannossa syntyy myös erilaisia sivutuotteita käytetystä raaka-aineesta riippuen. Sahanpurua käytettäessä syntyy myös ligniiniä, vinassia, tärpättiä ja biokaasua. Lähes kolmannes havupuusta on ligniiniä, joka oli tarkoitus hyödyntää täysimääräisesti. Ligniinin käyttö arvokkaana uusiutuvana materiaalina fossiilisten vaihtoehtojen korvaamisessa osoittautui kuitenkin ongelmalliseksi – ensin teknisesti ja sitten kaupallisesti. Se aiheutti laitoksen reaktorissa laitteiden likaantumista ja tukkeutumista, ja lukuisista muiden yritysten, tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen kanssa toteutetuista yhteistyöhankkeista huolimatta ligniiniä ei pystytty kaupallistamaan ja hyödyntämään kannattavasti.

Patrick Pitkänen, Venture Development Lead, selittää: ”Ligniinille ei ollut riittävän kehittyneitä markkinoita, jotta sillä olisi voitu korvata muovin tai muiden vastaavien vaihtoehtojen kaltaisia materiaaleja. Jos näin olisi ollut, sillä olisi ollut huomattavasti enemmänkin käyttöarvoa kuin pelkästään poltettuna. Arvokkaampien käyttökohteiden kehittämiseen olisi mennyt useita vuosia, ja tämä viivästytti merkittävästi investointisuunnitelmia suurempaan laitokseen.”

Pitkänen, joka nykyisin vastaa yhteistyön kehittämisestä St1:llä ja oli mukana hankkeessa alusta alkaen eri rooleissa, lisää: ”Tappiollisen demolaitoksen pitäminen toiminnassa useita vuosia ei ole järkevää. Siksi St1 päätti keskittyä muihin hankkeisiin, joiden hyödyt realisoituisivat nopeammin.”

Kiinteästä biomassasta opittuja asioita sovelletaan St1:n muissa hankkeissa

Vaikka Kajaanin biojalostamon tuotanto on loppunut, hankkeesta opittuja asioita on sovellettu uusiin projekteihin. Kertynyttä tietoa hyödynnetään muun muassa Suomen Lantakaasun ja Biorefinery Östrandin suunnittelussa ja liiketoiminnan kehittämisessä. Tuotantoprosessien laitehankinnoista, materiaalivalinnoista, turvallisesta tuotannosta, muutosten hallinnasta ja erilaisten liiketoimintasopimusten tekemisestä kertynyt tekninen osaaminen tuo jatkossakin pysyvää hyötyä.

”On valitettavaa, että kaikista yrityksistämme huolimatta bioetanolin tuotantoa Kajaanissa ei saatu kannattamaan ja että etanolin valmistus selluloosasta loppuu. Olen kuitenkin ylpeä siitä, että yritimme tätä suuressa mittakaavassa ja keräsimme vuosien varrella arvokasta kokemusta. Sitä hyödynnetään tulevaisuudessa muiden hankkeiden kehittämisessä”, Pitkänen kiteyttää.