Dieselit

Dieselpolttoainetta käytetään puristussytytysjärjestelmällä varustetuissa dieselmoottoreissa ajoneuvoissa, veneissä ja työkoneissa. Dieselpolttoaineen käyttäminen muihin käyttötarkoituksiin, kuten pesuliuottimena, on kielletty.

Mikäli dieselmoottoriin tankkaa bensiiniä, tulee polttoaine vaihtaa välittömästi käynnistämättä autoa. Bensiini vahingoittaa dieselmoottorin polttoainejärjestelmää. Bensiinin tankkaaminen vahingossa dieselajoneuvoon on mahdollista, koska moottoribensiinin läpimitaltaan pienempi täyttöpistooli mahtuu dieselajoneuvon polttoainesäiliön täyttöaukkoon.

Dieselpolttoaine on kirkasta ja väritöntä tai kellertävää nestettä, jolla on mieto hiilivetyjen haju. Se ei saa sisältää epäpuhtauksia eikä näyttää samealta. Dieselpolttoaine on syttyvä neste, jolla on terveydelle ja ympäristölle haitallisia ominaisuuksia, joten sitä ei saa päästää ympäristöön. Tankkauksen yhteydessä on vältettävä ihokosketusta. Hengitysilmaan ei tankatessa yleensä muodostu sellaisia määriä höyryjä, jotka voisivat olla ihmisen terveydelle vaaraksi.

Setaaniluku on polttoaineen syttymisherkkyyttä ilmaiseva luku. Se kuvaa dieselöljyn laatua polttoaineena vastaavasti kuin oktaaniluku kuvaa bensiinin puristuskestävyyttä.

Mitä korkeampi setaaniluku, sen nopeammin polttoaine syttyy moottorissa palotilaan ruiskuttamisen jälkeen. Vastaavasti jos setaaniluku on alhainen, polttoaine syttyy hitaasti ja myös kuormittaa moottoria ja aiheuttaa ylimääräisiä päästöjä sekä moottorin ”nakutusta”.

Dieselöljyjen merkittävimmät erot löytyvät suodatettavuudesta eli alimmasta käyttölämpötilasta. Alinta käyttölämpötilarajaa matalammissa lämpötiloissa parafiiniset hiilivedyt alkavat kiteytyä ja saattavat tukkia moottorin suodattimet.

Samepiste on dieselpolttoaineen alin varastointilämpötila. Alhaisemmassa lämpötilassa diesel saattaa alkaa samentua, ja pidemmässä säilytyksessä myös parafiinit alkavat erottua. Sameus ei kuitenkaan vaikuta polttoaineen käyttöön hyvin huolletussa moottorissa.

Kehittynyt uusiutuva diesel (HVO eli Hydrotreated Vegetable Oil) ja perinteinen biodiesel (FAME eli Fatty Acid Methyl Ester) ovat molemmat dieselmoottoreihin soveltuvia polttoaineita. Ne ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Vaikka molemmat valmistetaan biomassoista tai liuoksista, eroavat ne merkittävästi valmistusprosessin sekä lopputuotteen ominaisuuksien osalta.

Perinteinen biodiesel, FAME, valmistetaan esteröimällä kasviöljyjä tai rasvoja ja sen laatuvaatimukset määritellään EN 14214 -standardissa. Suomessa liikenneasemien jakelussa olevan dieselin EN 590 -standardi määrittelee sallitun biodieselin määrän (max. 7 %). Tätä suuremmat pitoisuudet voivat aiheuttaa ongelmia, mm. polttoainejärjestelmän kumi- ja muoviosien vaurioitumista tai karstaa moottorin polttoainesuuttimiin. FAME-polttoaineilla on myös taipumus edistää polttoaineen bakteeri- ja eliöstökasvua, mikäli muut olosuhteet polttoainejärjestelmässä ovat kasvustolle suotuisia (mm. kosteus ja epäpuhtaudet).

Kehittyneet uusiutuvat dieselpolttoaineet voidaan valmistaa mm. teollisuuden prosessitähteistä. Laatuvaatimukset on määritelty EN 15940 -standardissa, joka koskee ns. parafiinisiä dieselpolttoaineita. HVO-tuotteet on jalostettu uusiutuvista raaka-aineista, ja ne ovat kemialliselta rakenteeltaan fossiilisen dieselin kaltaisia. Uusiutuvan dieselin käyttö vähentää hiilidioksidipäästöjen lisäksi hiukkas- ja lähipäästöjä, jotka vaikuttavat etenkin tiheäliikenteisten kaupunkien ilmanlaatuun.